Moikka, halusin tulla tekemään postauksen Tellusta ja kertoa hänestä enemmän ja miksi Tellu jouduttiin lopettamaan.
Tellun koko historiaa en tiedä, mutta Tellun kasvattajan kanssa olen muutaman kerran viestitellyt ja olen nähnyt Tellun varsakuvia. Itse tapasin Tellun ensimmäisen kerran eräällä ratsastuskoululla vuonna 2019, kun menin tälle kyseiselle tallille työharjoitteluun ja ekalla tutustumiskäynnillä jo kiinnitin huomiota poniin ja todella lyhyessä ajassa ihastuin häneen, tässä ponissa oli vain sitä jotain ja tuntui heti omalta.
Työharjoittelun aikana touhusin töitten ohella Tellun kanssa ja vietin sen kanssa aikaa ja tuntui, että meille syntyi omanlainen yhteys nopeasti. Kun työharjoitteluni läheni loppuaan, sanoi tallin omistaja, että on tullut tulokseen, joko antaa ponin mulle tai se lopetetaan ja tottakai vastasin myöntävästi, en välittänyt muitten mielipiteistä mitään, vaan ilomielin vein Tellun kotiin. Murkku tarvitsi kuitenkin kaverin ja minulla oli mahdollisuus ottaa toinen poni ja päätöstäni en koskaan katunut.
7.8.2019 Tellusta sitten tuli mun oma poni ja meidän yhteinen taival alkoi, Tellu kerkesi kolmessa vuodessa opettamaan mua niin paljon. Poni, jonka sielu tuntui avautuvan muuttaessaan meille, hän selkeästi nautti pihatto elämästä ja Tellusta ja Murkusta tuli heti erottomattomat. Välillä ajoin ponilla ja käytiin myös metsälenkeillä maasta kävellen, poni tuntui aina lähtevän innoissaan töihin, kaverini kävi hieromassa Tellua sääännöllisesti sekä kaviot huollettiin säännöllisesti. Tellusta oli tullut minulle niin tärkeä ja rakastin ponia koko sydämmestäni, hän oli paras ystäväni.
Viimeisen vuoden aikana kuitenki vanhat vammat alkoivat tulla esiin ja poni jäi saikulle ja liikutus jäi koko ajan vähemmälle sekä elämänilo alkoi kadota ponista. Tämän vuoden aikana opin todella paljon hevosen kipukäyttäytymisestä. Minulle oli todella raskasta nähdä ponin kärsivän ja viimeisen kesän jälkeen tein sen raskaan päätöksen, Tellu olisi pakko lopettaa. Koitin nauttia viimeisisä yhteisistä hetkistä ja monesti istuin pihatossa itkien, koska en olisi halunnut luopua rakkaasta ystävästäni.
Kun koitti Tellun viimeinen päivä 10.9.2022, menin aikaisin tallille ja touhusin vielä ponin kanssa, harjasin hyvin, syöttelin vihreellä ja vain hengailtiin. Tellu sai paljon herkkuja ja sai nauttia viimeisen herkku mössönsä. Minä vain itkin koko ajan ja ponit selkeästi aisti, että nytj otain tapahtuu. Tellu sai vielä hetken olla Murkun ja Sentin kanssa pihatossa, kunnes oli aika lähtä vikalle reissulle eli käveltiin minun vanhempien luokse, Tellu lähti reippaasti mukaani, Murkun jäädessä hirnumaan perään sydäntä särkevästi, kyynelille ei ollu loppua. Tellu sai vielä vanhemieni luona leipää ja syödä vihreätä.
Leikkasin Tellun hännästä itselleni jouhia muistoksi itselleni, sitten tuli aika taluttaa poni pellolle isäni kaivaman kuopan luoksi, isäni piti ponista kiinni, kun se lopetettiin ja äiti halasi minua. Olin aivan tolaltani ja itkin niin paljon hyvästellässäni parhaan ystäväni ja vikat sanani ponille olivat kiitos kaikesta. Olen niin kiitollinen näistä kolmesta vuodesta, jotka sain kokea Tellun kanssa, niin eritynen poni, opetusmestari, ystävä, tuki ja turva. Edelleen kaipaan Tellua kovasti päivittäin, sekä minä ja Murkku. Tätä kirjoittaesani sydäntäni särki ja kyyneeleet valuivat. "Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista" Kiitos Tellu kaikesta, sinua kaivaten<3
"Now you´re in the stars and six feet´s never felt so far" "I don´t wanna saygoodbye cause this one means forever".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti