Littlehill´s Twister Tellun tarina

 Moikka, halusin tulla tekemään postauksen Tellusta ja kertoa hänestä enemmän ja miksi Tellu jouduttiin lopettamaan.

 Tellun koko historiaa en tiedä, mutta Tellun kasvattajan kanssa olen muutaman kerran viestitellyt ja olen nähnyt Tellun varsakuvia. Itse tapasin Tellun ensimmäisen kerran eräällä ratsastuskoululla vuonna 2019, kun menin tälle kyseiselle tallille työharjoitteluun ja ekalla tutustumiskäynnillä jo kiinnitin huomiota poniin ja todella lyhyessä ajassa ihastuin häneen, tässä ponissa oli vain sitä jotain ja tuntui heti omalta.

 Työharjoittelun aikana touhusin töitten ohella Tellun kanssa ja vietin sen kanssa aikaa ja tuntui, että meille syntyi omanlainen yhteys nopeasti. Kun työharjoitteluni läheni loppuaan, sanoi tallin omistaja, että on tullut tulokseen, joko antaa ponin mulle tai se lopetetaan ja tottakai vastasin myöntävästi, en välittänyt muitten mielipiteistä mitään, vaan ilomielin vein Tellun kotiin. Murkku tarvitsi kuitenkin kaverin ja minulla oli mahdollisuus ottaa toinen poni ja päätöstäni en koskaan katunut.

7.8.2019 Tellusta sitten tuli mun oma poni ja meidän yhteinen taival alkoi, Tellu kerkesi kolmessa vuodessa opettamaan mua niin paljon. Poni, jonka sielu tuntui avautuvan muuttaessaan meille, hän selkeästi nautti pihatto elämästä ja Tellusta ja Murkusta tuli heti erottomattomat. Välillä ajoin ponilla ja käytiin myös metsälenkeillä maasta kävellen, poni tuntui aina lähtevän innoissaan töihin, kaverini kävi hieromassa Tellua sääännöllisesti sekä kaviot huollettiin säännöllisesti. Tellusta oli tullut minulle niin tärkeä ja rakastin ponia koko sydämmestäni, hän oli paras ystäväni.

Viimeisen vuoden aikana kuitenki vanhat vammat alkoivat tulla esiin ja poni jäi saikulle ja liikutus jäi koko ajan vähemmälle sekä elämänilo alkoi kadota ponista. Tämän vuoden aikana opin todella paljon hevosen kipukäyttäytymisestä. Minulle oli todella raskasta nähdä ponin kärsivän ja viimeisen kesän jälkeen tein sen raskaan päätöksen, Tellu olisi pakko lopettaa. Koitin nauttia viimeisisä yhteisistä hetkistä ja monesti istuin pihatossa itkien, koska en olisi halunnut luopua rakkaasta ystävästäni. 

Kun koitti Tellun viimeinen päivä 10.9.2022, menin aikaisin tallille ja touhusin vielä ponin kanssa, harjasin hyvin, syöttelin vihreellä ja vain hengailtiin. Tellu sai paljon herkkuja ja sai nauttia viimeisen herkku mössönsä. Minä vain itkin koko ajan ja ponit selkeästi aisti, että nytj otain tapahtuu. Tellu sai vielä hetken olla Murkun ja Sentin kanssa pihatossa, kunnes oli aika lähtä vikalle reissulle eli käveltiin minun vanhempien luokse, Tellu lähti reippaasti mukaani, Murkun jäädessä hirnumaan perään sydäntä särkevästi, kyynelille ei ollu loppua. Tellu sai vielä vanhemieni luona leipää ja syödä vihreätä.

 Leikkasin Tellun hännästä itselleni jouhia muistoksi itselleni, sitten tuli aika taluttaa poni pellolle isäni kaivaman kuopan luoksi, isäni piti ponista kiinni, kun se lopetettiin ja äiti halasi minua. Olin aivan tolaltani ja itkin niin paljon hyvästellässäni parhaan ystäväni ja vikat sanani ponille olivat kiitos kaikesta. Olen niin kiitollinen näistä kolmesta vuodesta, jotka sain kokea Tellun kanssa, niin eritynen poni, opetusmestari, ystävä, tuki ja turva. Edelleen kaipaan Tellua kovasti päivittäin, sekä minä ja Murkku. Tätä kirjoittaesani sydäntäni särki ja kyyneeleet valuivat. "Tähän päättyy paljon hyvää, paljon kaunista" Kiitos Tellu kaikesta, sinua kaivaten<3

"Now you´re in the stars and six feet´s never felt so far" "I don´t wanna saygoodbye cause this one means forever".

Miten meillä menee?

 Heissan! Viime postauksesta onkin vierähtänyt muutama vuosi ja moni asia on muuttunut näinä vuosina. Lilja, joka oli päätähtenä aikoinaan lopetettiin vuonna 2017, Halla, joka oli myös päätähtenä on lopetettu sen jälkeen, kun palasi omistajalleen. Harmillisesti myös Ilona poni on lopetettu 2020 vuonna..

 Vuonna 2019 olin työharjoitelussa yhdellä hevostallilla, josta lähtikin Tellu poni mukaan matkaan meille loppuelämän kotiinsa. Murkku on ollut niin onnellinen Tellusta ja ponit ovatkin aivan sielunkumppaneita. Ponit asuvat tällä hetkellä pihatossa ja nauttivat elämästä sekä viettävät varhaiseläkettä. Kumpikin on jättänyt ratsastuksen taakseen ja liikkuvat pääsääntöisesti ajaen sekä työskennellään maastakäsin.

Tellu on opettanut minulle niin paljon näiden yhteisten vuosien aikana, vaikka niitä ei vielä paljon ole. Tellun myötä olen ollut erittäin kiinnostunut hevosten kipukäytöksestä ja myös maastakäsin työskennellystä. Voisin sanoakin, että Tellu on yksi elämäni poni Murkun ja Liljan lisäksi. En ole päivääkään katunut Tellun hankkimista, vaikka minun ei ollut tarkoitus uutta shetlanninponia ottaa.

Murkku liikkuu pääsääntöisesti nykyään vapaana eli työskennellään vapaana ja käydään paljon metsässä kävelemässä, jolloin poni saa olla vapaana. Murkku voi todella hyvin ja on nauttinut pihatto elämästä, poni on herkkä pölylle, mutta pihatossa ei ole ollut ongelmia.

Sitten varmaan ne perinteisimmät kysymykset, miksi shetlanninponeja jos et voi edes ratsastaa niillä? - Koska niitten kanssa voi tehdä kaikkea muutakin ja he ovat minun ystäviä sekä iso tuki, turva ja voimavara. Miksi otit itsellesi niin vanhan ponin? Tätä kysyttiin, kun Tellu tuli minulle ollessan 20-vuotias, vastasin koska minulla on mahdollisuus ja Murkku tarvitsi kaverin sekä halusin tarjota Tellulle loppuelämän kodin, rakastui häneen heti ensimmäisellä kohtamiisella. 

Mites sitten tuo oma ratsastusharrastus? Minullehan ratsastaminen ei ole ollut enään moneen vuoteen pääasia ja nytkin on kohta kulunut se 4 kuukautta, kun viimeksi olin hevosen selässä. Toki nyt, kun en enään ratsasta säännölisesti vaikuttaa se minun fyysiseen kuntoon, esimerkiksi olen alkanut kärsiä selkävaivoista enemmän. Olisi mukavaa jos edes  kerran kuukaudessa pääsisi hevosen selässä käymään, mutta ehkä sitten joskus taas.

Zara eli Lilja on ollut mulla nyt vajaa vuoden ja hän on osottautunut minulle erittäin sopivaksi koiraksi ja en voisi onnellisempi olla. Medimurjenkoira on alunperin Kroatiasta oleva koirarotu, joiden käyttötarkotus on ollut toimia rottakoirina. Suomessa ei vielä medejä paljon ole, mutta rotu on kyllä saanut kannatusta erittäin paljon. Nykyään medit toimii pääsääntöisesti harrastekoirina. Liljasta löytyy tarkempi esittely hänen omalta sivulta sekä hänen menoa voi seurata instagramissa käyttäjälyä @liljathemedi .

Mitä minulle kuuluu? Paljon on vuosien saatossa tapahtunut ja nyt olen kohta 2 vuotta sairastanut masennusta, mutta olen silti työkykyinen ainakin tällä hetkellä. En olisi uskonut nuorempana, että joskus sairastuisin masennukseen, eikä sitä kukaan toivo omalle kohdalle. Olen hakenut apua ja parempaan suuntaan olen menossa, vaikka alamäkiä onkin ollut. Vuoden 2021 aikana olen kasvanut ihmisenä paljon ja tuntuu, että olen mennyt parempaan suuntaan ja elämästä voi myös nauttia välillä.

Voisin koittaa päivitellä tätä blogia jatkossa, ehkä enempi päiväkirja tyyppisesti meidän kaikkien elämästä eli ponien lisäksi täällä esiintyisi myös Lilja koira sekä minun kuulumisia olisi silloin tällöin. Lukeekohan kukaan enään blogeja? Ehkäpä joitain kiinnostaisi lukea meidän tekemisistä.