Heissan! Viime postauksesta onkin vierähtänyt muutama vuosi ja moni asia on muuttunut näinä vuosina. Lilja, joka oli päätähtenä aikoinaan lopetettiin vuonna 2017, Halla, joka oli myös päätähtenä on lopetettu sen jälkeen, kun palasi omistajalleen. Harmillisesti myös Ilona poni on lopetettu 2020 vuonna..
Vuonna 2019 olin työharjoitelussa yhdellä hevostallilla, josta lähtikin Tellu poni mukaan matkaan meille loppuelämän kotiinsa. Murkku on ollut niin onnellinen Tellusta ja ponit ovatkin aivan sielunkumppaneita. Ponit asuvat tällä hetkellä pihatossa ja nauttivat elämästä sekä viettävät varhaiseläkettä. Kumpikin on jättänyt ratsastuksen taakseen ja liikkuvat pääsääntöisesti ajaen sekä työskennellään maastakäsin.
Tellu on opettanut minulle niin paljon näiden yhteisten vuosien aikana, vaikka niitä ei vielä paljon ole. Tellun myötä olen ollut erittäin kiinnostunut hevosten kipukäytöksestä ja myös maastakäsin työskennellystä. Voisin sanoakin, että Tellu on yksi elämäni poni Murkun ja Liljan lisäksi. En ole päivääkään katunut Tellun hankkimista, vaikka minun ei ollut tarkoitus uutta shetlanninponia ottaa.
Murkku liikkuu pääsääntöisesti nykyään vapaana eli työskennellään vapaana ja käydään paljon metsässä kävelemässä, jolloin poni saa olla vapaana. Murkku voi todella hyvin ja on nauttinut pihatto elämästä, poni on herkkä pölylle, mutta pihatossa ei ole ollut ongelmia.
Sitten varmaan ne perinteisimmät kysymykset, miksi shetlanninponeja jos et voi edes ratsastaa niillä? - Koska niitten kanssa voi tehdä kaikkea muutakin ja he ovat minun ystäviä sekä iso tuki, turva ja voimavara. Miksi otit itsellesi niin vanhan ponin? Tätä kysyttiin, kun Tellu tuli minulle ollessan 20-vuotias, vastasin koska minulla on mahdollisuus ja Murkku tarvitsi kaverin sekä halusin tarjota Tellulle loppuelämän kodin, rakastui häneen heti ensimmäisellä kohtamiisella.
Mites sitten tuo oma ratsastusharrastus? Minullehan ratsastaminen ei ole ollut enään moneen vuoteen pääasia ja nytkin on kohta kulunut se 4 kuukautta, kun viimeksi olin hevosen selässä. Toki nyt, kun en enään ratsasta säännölisesti vaikuttaa se minun fyysiseen kuntoon, esimerkiksi olen alkanut kärsiä selkävaivoista enemmän. Olisi mukavaa jos edes kerran kuukaudessa pääsisi hevosen selässä käymään, mutta ehkä sitten joskus taas.
Zara eli Lilja on ollut mulla nyt vajaa vuoden ja hän on osottautunut minulle erittäin sopivaksi koiraksi ja en voisi onnellisempi olla. Medimurjenkoira on alunperin Kroatiasta oleva koirarotu, joiden käyttötarkotus on ollut toimia rottakoirina. Suomessa ei vielä medejä paljon ole, mutta rotu on kyllä saanut kannatusta erittäin paljon. Nykyään medit toimii pääsääntöisesti harrastekoirina. Liljasta löytyy tarkempi esittely hänen omalta sivulta sekä hänen menoa voi seurata instagramissa käyttäjälyä @liljathemedi .
Mitä minulle kuuluu? Paljon on vuosien saatossa tapahtunut ja nyt olen kohta 2 vuotta sairastanut masennusta, mutta olen silti työkykyinen ainakin tällä hetkellä. En olisi uskonut nuorempana, että joskus sairastuisin masennukseen, eikä sitä kukaan toivo omalle kohdalle. Olen hakenut apua ja parempaan suuntaan olen menossa, vaikka alamäkiä onkin ollut. Vuoden 2021 aikana olen kasvanut ihmisenä paljon ja tuntuu, että olen mennyt parempaan suuntaan ja elämästä voi myös nauttia välillä.
Voisin koittaa päivitellä tätä blogia jatkossa, ehkä enempi päiväkirja tyyppisesti meidän kaikkien elämästä eli ponien lisäksi täällä esiintyisi myös Lilja koira sekä minun kuulumisia olisi silloin tällöin. Lukeekohan kukaan enään blogeja? Ehkäpä joitain kiinnostaisi lukea meidän tekemisistä.
